Viljavaraston tarinaa

on

julkisivu6Syksyllä 1934 Salon Seudun Osuuskaupan johtokunta pyysi Hankkijalta suunnitelmaa viljankäsittelyn koneellistamiseksi.  Viljan käsittely irtotavarana edellytti korkeaa, kuljettimin varusteltua rakennusta ja kuljetussyistä oli välttämätöntä saada junavaunu varaston viereen. Valtio myönsi rakennukselle nykyisen tontin (Mariankatu 12) ja Hankkija laati piirustukset viljavarastoa ja myllyrakennusta varten  vuosina 1935, 1941 ja 1950. Korkeat viljasiilot on rakennettu 1951.

Viljavarasto/myllyrakennus saatiin valmiiksi alkuodesta 1936 ja myöhemmin  samana vuonna rakennukseen asennettiin 2-valssiparinen vehnämyllykoneistamo. Siihen aikaan Salon seutu oli Suomen huomattavimpia vehnänviljelyalueita ja kuoriaineksen erottaminen vehnästä valkoisen (pulla)jauhon saamiseksi vaati erikoislaitteita ja ammattityövoimaa. Viljavarastoon asennettiin lajittelija siemenviljan kunnostamiseen sekä myytävän viljan puhdistuskoneet. Kokonsa ja varustelunsa puolesta rakennusta luonnehdittiin ”ainutlaatuiseksi maassamme” sen valmistuessa. Koska viljavarasto oli junaradan vieressä, Salon Seudun Osuuskauppa oli edelläkävijä niin osuuskauppojen kuin muiden viljakauppaa tekevien kauppaliikkeiden joukossa.

Vuosina 1941 – 42 viljavarasto- ja myllyrakennusta laajennettiin ja seuraavana vuonna asennettiin myllykoneistot. Tällöin viljavaraston koko oli maksimissaan 0,4 milj. kg. Myllyn toiminta lopetettiin 1956 huonon kannattavuuden takia ja tilat vuokrattiin Lääke Oy:lle (myöh. Farmos Oy) rehusekoittamotoimintaa varten. Tässä vaiheessa rakennuksesta purettiin valssit ja sihdit ja ne myytiin eteenpäin. Siemenviljan käsittely siirtyi uuteen siilorakennukseen.

1961 tilat otettiin taas Osuuskaupan käyttöön, kun liikkeen keskusvarasto  samoin kuin lannoite- ja väkirehuvarastot siirrettiin sinne. Jossain _MG_3132vaiheessa kellarissa oli toiminnassa myös banaanikypsyttämö. Rakennuksessa toimi aina 2013 asti myös viljalaboratorio. Rakennus on pysynyt hyvin alkuperäisessä asussaan vuosien saatossa laajennuksista huolimatta. Kuriositeettina voidaan mainita, että viljavaraston ensimmäinen osa, 1935 rakennettu pikkusiilo-osa, oli aikanaan Salon kauppalan suurimpia rakennuksia ja valmistuessaan Salon korkein rakennus.  Valmistumisen jälkeen ennen sotia rakennus viestitti seudun taloudellisesta elinvoimasta.

Vanha viljavarasto (ja edelleen käytössä olevat viereiset korkeat viljasiilot) kuuluvat rautatieaseman kokonaisuuteen, joka on luokiteltu val­ta­kun­nal­li­ses­ti mer­kit­tä­väksi ra­ken­ne­tun kult­tuu­riym­pä­ris­tön alueeksi. Sen ominaispiirteet tulee säilyttää ja tapahtuvat muutokset eivät saa vaarantaa aluekokonaisuuden kulttuurihistoriallisen arvon säilymistä.

Sa­lon yleis­kaa­vas­sa 2020 viljavarasto sijoittuu kes­kus­tan kult­tuu­riym­pä­ris­tön alueel­le ”Ase­man­seu­tu ja jo­ki­var­si” ja kaa­va­mer­kin­nän mu­kaan ky­sy­myk­ses­sä on ar­vol­taan maa­kun­nal­li­nen koh­de. Viljavarasto samoin kuin viereiset siilot on luokiteltu ra­ken­nus- tai kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sin tai mai­se­mal­li­sin pe­rus­tein suo­jel­ta­viksi ra­ken­nuksiksi, joita ei saa pur­kaa ei­kä ul­koa­sua muut­taa si­ten, et­tä rakennuksen omi­nais­piir­teet tu­hou­tu­vat. Maakuntamuseon lausunnon mukaan molemmat rakennukset (viljavarasto ja siilot) muodostavat kaupunkikuvallisesti merkittävän kokonaisuuden.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s